Contacts

Paasikivi-Seura ry.
Paasikivi-Samfundet rf.
Paasikivi Society

Kruunuvuorenkatu 4 (2 krs.)
FI-00160 Helsinki
FINLAND

tel. +358 50 599 3252
Office hours 10:00-13:00

etunimi.sukunimi(@)
paasikivi-seura.fi

25.4. 2001 Aleksander K. Patsev, Venäjän Federaation Suurlähettiläs: Puhe Paasikivi-Seurassa

Venäjän Federaation Suurlähettiläs Aleksander K. Patsevin puhe Helsingissä, 25. huhtikuuta 2001

Arvoisa Herra Puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat

Ennen kaikkea haluaisin kiittää "Paasikivi-Seuran" johtoa kutsusta tulla esiintymään niin edustavassa kokouksessa. Presidentti Paasikiven, maailmanlaajuisesti tunnetun poliitikon nimi erottumattomasti liittyy venäläissuomalaisten suhteiden luomiseen maittemme historian vaikeassa vaiheessa. Moskova muistaa ja kunnioittaa presidentti Paasikiveä. Meillä on kaikki edellytykset sanoa että Venäjä ja Suomi eivät vain säilyttäneet molemmin puolin edullisen yhteistyön vuosikymmenien myötä aikaan saadun kapasiteetin, mutta ovat myöskin kasvattaneet sen.

Nykymaailma ja sen mukaan Eurooppa, on kokemassa mullistavaa muutosta. Globalisaatiosta on tulossa planeettamme kehityksen pääsuunta uudella XXI vuosisadalla. Se tarjoaa ennen tajuamatonta mahdollisuutta nopealle edistykselle kaikkien maiden tasavertaiseen turvallisuuteen, yhteistyöhön ja solidariseen vastuuseen perustuvan uuden maailmanjärjestyksen rakentamiselle. Globalisaation vaikutus kansainvälisiin tapahtumiin on monipuolinen. Se liittyy siihen että siirtyen globalisaation vaiheeseen kansainväliset suhteet ovat samanaikaisesti siirtyneet perusteellisen transfomaation aikaan, mikä on muuttanut monia kehitystrendejä.

Venäjän nykyisen ulkopolitiikan johtavat luonnepiirteet ovat realismi ja pragmatismi. Olemme realisteja kansaivälisen tilanteen, konkreettisten päämääriemme ja omien mahdollisuuksiemme arvioinnissa. Pragmaattinen lähestymistapa heijastuu kansainvälisten suhteiden vapauttamisessa ideologisista tekijöistä, siinä ajattelussa että ulkopolitiikkamme on oltava tehokas apuväline maan sisäisen kehityksen ongelmien ratkaisemisessa.

Kuten Presidentti V.V. Putin sanoi: "Meidän on toisaalta päästävä eroon keisarikunnallisista ambitioista ja toisaalta täytyy selkeästi ja tarkasti ymmärtää missä ovat kansallisetujamme, pystyttävä taistelemanaan niiden etujen puolesta ja määrittelemään niitä yksinselitteisesti. Mutta saman tien meidän on ylläpidättävä hyviä suhteita naapurimme ja kumppanimme kanssa."

Sellainen asetelma tarkoittaa että meidän täyttyy keskittää ulkopoliittiset voimavaramme Venäjän valtion elintärkeille aloille. Ne ovat ennen kaikkea luotettavan turvallisuuden aikaansaaminen, suotuisten olojen turvaaminen perustuslaillisen järjestyksen ja oikeusvaltion lujittamiselle, kansalaisyhteiskunnan vahvistumiselle, maan kestävälle talouskasvulle, kansamme elintason nousulle, sekä ulkomailla asuvien kansalaistemme ja maanihmistemme oikeuksien puolustaminen. Venäjän ulkopolitiikka tulee olemaan yhä kannattavammaksi poliittisessa ja taloudellisessa mielessä, se on yhä enemmän suunnattu kansallisetujemme toteuttamiseen.

Se ei tarkoita että Venäjä olisi luisumassa itse-eristykseen tai vastakkain asetteluun. Omien prioriteettien puolustaminen on mahdollista ainoastaan rakentavan yhteistyön puitteissa muiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Venäjälle on tärkeää varman ja ennaltä arvioitavan kumppanin maine sekä politiikassa että taloudessa. Nykyään Venäjän suhteet ulkomaailmaan rakentuvat huomattavasti tervellisemmälle pohjalle kuin ennen. Tämä pohja on keskinäisten etujen samansuuntaisuus, yhteistyön kaikille puolille höydyllinen luonne, kunnioittamininen ja luottamus.

Venäjä on valtava maa joka sijaitsee kahdella mantereella. Sen geopoliittinen sijainti jo itsestään edellyttää monisuuntaisen ulkopolitiikan joka on tasapainotettu maantieteelliseltä kannalta. Eräs Venäjän perinteisiä ulkopoliittisia prioriteetteja on suhteet Eurooppaan.

Ulkopolitiikkamme eurooppalaisen suuntauksen ensisijaisen tärkeyden vielä kerran korosti Presidentti V.V. Putinin vuosittaisessa puheessaan Federaation Käräjissä Venäläiselle diplomatialle oli annettu tehtäväksi "puhaltaa uutta energiaa" suhteisiin Euroopan rakenteiden kanssa. Puheessa todettiin linjan yhdistymiseen Eurooppaan nousevan Venäjän ulkopolitiikan erääksi avainulottuvuudeksi.

Kauppa Euroopan Unionin 15 maan kanssa muodostaa 35% Venäjän ulkomaankauppaa. Kolmas osa viennistämme on mineraaliraaka-aineet ja vielä kolmas osa on metalleja ja puuta. Samaan aikaan meidän koneteollisuuden ja korkean teknologian tuotteet eivät valitettavasti melkein löydy tietä Euroopan Unioniin vaikka päinvastaiseen suuntaan saman tuoteryhmän virta on paisumassa mittasuhteessa yhtä kolmeenkymmeneen. EU käyttää venäläisiä tuottajia vastaan monia polkumyyntiä ehkäiseviä toimenpiteitä joista Iiike-elämällemme kertyy vuosittain 250. mln. dollarin suruisia tappiota. Viime vuoden maaliskuussa 12:lla% supistettiin metallituotteiden kiintiöitä. Tappiota on tullut noin 40 mln. dollaria. Lisäisin että eri vaiheissa EU on "jarruttanut" venäläisiä trikookangasta ja mattoja. Venäjän ydinenergiateollisuuden tuotteiden pääsy EU:n markkinoille on edelleenkin epäselvä.

Eurooppalaisilla on oma valituslista meille esitettäväksi. He ovat huolissaan jätevesienpuhdistuksen kehnosta laadusta, mm. Pietarissa. EU:ta huolestuttaa myös ympäristöturvallisuusongelma Kuolan niemimaalla ja eräitä muita ongelmia.

Erillinen aihe on Kaliningrad. Venäjän hallitus on valmistelemassa alueen sosiaali- ja talouskehityksen ohjelmaa, ehdottaa kaupungin tulemista eräänlaiseksi koelaboratorioksi jossa kehitellään yhteistyömuotoja EU:n kanssa. Toisaalta tällä on muodostunut kokonainen joukko ongelmia. Puolan ja Liettuan EU:n jäsenyyden jälkeen rajalle laskeutuu tiesulku vaikuttaen tavaroiden ja ihmisten siirtämisen vapauteen. On olemassa ongelmia myös kalastuksen osalta. Ongelmana ei ole pelkästään se että venäläisille kalastajille on kannattavaa myydä saalistaan puolalaisille kollegoille heti merellä, vaan se että sama kala ilmestyy sitten Kaliningradin markkinoille kolme kertaa suuremmalla hinnalla. On siis otettava huomioon venäläisten kalastajien etuja Baltian maiden ja Puolan kalapyyntökiintiöitä liitettäessä EU:n kiintiöihin.

Sama koskee energian saantia. Toistaiseksi energia saadaan "mannermaalta"; tulevaisuudessa suunnitellaan oman sähkövoimalaitoksen rakentamista.

Näin ollen Venäjän ia EU:n välisen vuorokeskustelun tiellä on yllinkyllin sekä näkyvissä olevia että vedenalaisia kompastuskiviä. Siitä huolimatta mieliala Moskovassa on korkealla.

Mantereemme vakaus muodostuu monesti siitä, miten yhdentymisen prosessit sujuvat jatkossa. Tässä suhteessa me pidämme EU:n laajentumisprosessia ei pelkästään objektiivisena asiana, vaan käsitämme sitä myös yhteisen eurooppalaisen alueen kehittämiseen liittyvän monisuuntaisemman trendin osoituksena. Sellaisen alueen, jossa täydentäen toinen toista taloudelliselta kannalta sekä noudattaen samankaltaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten arvojen asteikkoa EU:n maat, Venäjä ja muut IVY:n valtiot voisivat toimia yhdessä. Mutta tämä tulee mahdolliseksi vasta siinä tapauksessa, jos EU:n laajentumisen yhteydessä tarvittavalla tavalla otetaan huomioon venäläisiäkin etuja.

Silti päätavoite - yhteisen "Suuren Euroopan" luominen - on edelleenkin kaukana. Yhteistyön sen rakentamiseksi on oltava yhteiseurooppalainen. Siinä on sen luotettavuuden ja tehokkuuden takuu. Periaatteessa täytyy poistaa myös kilpailua erilaisten eurooppalaisten järjestöjen välillä joiden tarkoituksena on täydentää toinen toista eikä astua toinen toisen sijalle. Yhteistoiminnalla vakauden ja turvallisuuden turvaamiseksi Euroopan mantereella on tässä mielessä elintärkeä merkitys. Tässä asiassa ETYJ ei ole vieläkään käyttänyt loppuun kaikkia mahdollisuuksiaan. Sehän on ainut järjestö, johon kuuluvat kaikki mantereemme valtiot ja joka käsittää kaikkia turvallisuuden ulottuvuuksia.

Venäjän ei aseta tavoitteeksi liittymistä Euroopan Unioniin, mutta antaa suuren merkityksen vuorokeskustelulle ja yhteistyölle EU:n kanssa, myös Euroopan turvallisuuden alalla. Kokonaisuudessaan meidän suhteemme EU:n kanssa ovat nousemassa uudelle tasolle - strategisen kumppanuuden tasolle. Sen oikeudellinen perusta on jo muodostettu, poliittisen ja taloudellisen yhteistoiminnan mekanismit aktiivisesti kehittyvät.

Se on sopusoinnussa EU:n puitteissa tapahtuvan yhdentymisen nykyvaiheeseen. Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittäminen on EU:n toiminnan uusi suuntaus. Pidämme täysin luonnollisena eurooppalaisten pyrkimystä omin voimin turvata omaa turvallisuuttaan ja selvittää kriisitilanteita. Olemme valmiit rakentavaan yhteistoimintaan tässä asiassa. Kuten tiedämme, Venäjän ja EU:n välisessä Pariisin huippukokouksessa on saatu aikaan tärkeät tätä alaa koskevat periaatteelliset sovinnot. Venäjän mahdollista panosta Euroopan Unionin kriisihallintaoperaatioihin tutkitaan. Luodaksemme vastaavan oikeudellisen pohjan ja molempien osapuolten intressien huomioon ottamisen mekanismeja tarvitaan tietysti yhteistä työtä. Olemme varmoja, että se avaa hyviä näköaloja meidän yhteiselle panokselle Euroopan turvallisuuden ja vakauden lujittamiseksi.

Toinen "Suuren Euroopan" rakentamisen tärkein suuntaus on yhtenäisen talousalueen muodostaminen. Maailman öljymarkkinoiden epävakauteen liittyvät tuoreimmat tapahtumat ovat näyttäneet toisaalta Euroopan maiden arkuutta ja toisaalta niiden keskinäistä riippuvuutta energia-alalla. Sen vuoksi on täysin luonnollista että äskeisessä Pariisin huippukokouksessa Venäjän ja Euroopan Unionin välisen keskustelun aiheena oli pitkäaikainen yhteistyö, joka tulee lujittamaan koko Euroopan luotettavan energiavarustamisen infrastruktuuria kehittämällä sijoituksia Venäjän öljy- ja kaasuteollisuuteen. Jos pystymme toteuttamaan nämä hankkeet, tulevaisuudessa olisi huomattavasti helpompaa vastustaa hintakiihkoa, turvata kaikkien kiinnostuneiden maiden talouden vakautta.

Samanaikaisesti meidän ja Euroopan Unionin taloussuhteiden merkitys ei suinkaan rajoitu energia-alaan. Öljy- ja kaasujohdot ovat Euroopan talouselimistön verisuonet mutta eivät ole koko organismi. Sen takia olemme päättäväisesti virittyneet laajamittaiseen kauppa- ja teollisuusyhteistyöhön EU:n kanssa, mukaan lukien sellaiset alat kuin eurooppalaisten kuljetusväylien ja tietoliikennemahdollisuuksien kehittäminen, hankkeiden toteuttaminen korkeiden teknologioiden alalla ym.

Todellisen yhtenäisen maanosan rakentamisen tärkeänä välineenä on Euroopan Neuvosto. Sen yhtenä päätavoitteena on myötävaikuttaa Euroopan eri osien demokraattisen kehityksen tasoittamista, yhtenäisen sivistyneen alueen luomista. Toisaalta olisi naiivia luulla, että se tapahtuu kerralla mantereen kaikissa maissa. Pikemmin, se vaatisi yhä pitkäaikaista ja huolellista työtä. On tärkeä että Euroopan Neuvosto pysyisi uskollisena omalle alkuperäiselle kutsumukselleen - olematta tuomarina toimia eurooppalaisten maiden avustajana humanitaarisella alalla, jotta se toimisi yhteistyön eikä vieraantumisen hengessä. Venäjän tulee kaikin keinoin edesauttamaan tämän tärkeimmän maanosamme vakauden luottamuksen komponentin lujittamista.

Sellainen on Venäjän näkemys yleiseurooppalaisen rakentamisen pääasioista. Tästä näkökulmasta johtuu selvä käsityksemme Venäjän omasta roolista tässä prosessissa. Meille Eurooppaan kuuluminen, Venäjän ja Euroopan historiallisten kohtaloiden yhteisyys, tiiviimmän kumppanuuden Euroopan maiden kanssa vaihtoehdottomuus ovat selviöitä. Eurooppa-suuntauksen etusijaisuus on heijastunut uudessa Venäjän ulkopolitiikan konseptiossakin. Kaikki tämä liittyy tiukasti sisäisten tavoitteiden aikaan saamiseen: onhan ilmeistä, että esimerkiksi, laajamittaisen taloudellisen yhteistyön EU:n kanssa näkymät välittömästi riippuvat meidän sisäisistä uudistuksista: taloudellisen vakauden lujittamisesta, suotuisan sijoitustoiminnan ilmaston luomisesta, lainsäädännön kehittämisestä jne. Toisaalta, EU:n Venäjää varten luomat suotuisat yhteistyöehdot myötävaikuttaisivat näiden uudistuksien menestyksellistä toteuttamista, polttavien sosiaaliongelmien ratkaistamista.

Tärkeänä askelena Venäjän ja Euroopan välisen vuorovaikutuksen lujittamisessa oli Presidentti V.V. Putinin tapaaminen EU:n maiden johtajien kanssa Unionin Tukholman huippukokouksen yhteydessä 23. maaliskuuta 2001. Sen tulokset Venäjällä arvioidaan olevan hyvin menestykselliset. Tässä ovat eräät vuorovaikutuksen pääsuuntaukset, jotka Venäjän johto korostaa Tukholman neuvottelujen tuloksien pohjalta:

kauppa- ja taloussuhteiden eteenpäin kehittäminen, jonka pääreservinä ovat säilyvien kauppaesteiden poistaminen, perusteettomien polkumyyntivastaisten proseduurien peruuttaminen sekä Venäjän suunnitteilla oleva liittyminen WTO:hon;

henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen mm. rahavirtojen esteettömän siirtämisen turvaaminen Venäjän ja EU:n rajojen kautta yhteisten hankkeiden toteuttaessa;

Venäjän talouteen suuntautuvien eurooppalaisten investointien vetämistä koskevien yhteisten toimenpiteiden valmistelu. Se voisi sovittaa yhteen Venäjän lainsäädännön kehittämistä ja EU:n sekä sen jäsenmaiden käytössä olevia sijoituksia kannustavia toimenpiteitä;

pitkäaikainen kumppanuus energialähteiden toimituksissa Venäjältä Keski- ja Länsi-Eurooppaan. Venäjä pystyy ja olisi valmis tulemaan Euroopan XXI. vuosisadan energiaturvallisuuden takaajaksi. Suomella, jonka aluemeren kautta suunnitellaan uuden kaasujohdon rakentamista, olisi tärkeä osa tässä. On kuitenkin puhuttava monipuolisesta yhteistyöstä, mukaan lukien sijoituksia ja teknologioita Venäjän polttoaine- ja energiateollisuutta varten, eikä pelkästä energialähteiden perinteisestä kaupasta;

Venäjän ja EU:n tieteellis-teknillisten kapasiteettien tiiviimpi integraatio;

Venäjän kuljetusinfrastruktuurin hyväksi käyttäminen yhdistävänä siltana Länsi-Euroopan ja Aasian välillä.

Nämä suunnitelmat on toki mahdotonta toteuttaa ilman finanssiresurssien vakavaa mobilisointia. Tässä yhteydessä Euroopan Investointipankin (EIB), joka on suurimpia Euroopan rahoitusinstituutioita, operaatioiden levittämisellä Venäjän alueelle olisi erityistä merkitystä. Yhdymme mielipiteeseen, että Tukholman huippukokouksen päätös kytkeä EIB muutamaan ympäristösuojelun pilottihankkeeseen Luoteis-Venäjällä mm. Venäjälle ja Suomelle tärkeän Pietarin vesipuhdistamon rakentamisen osalta - on "pohjoisen ulottuvuuden" politiikan konkreettista toteuttamista. Toivomme, että näiden ensimmäisten askeleiden kokemus johtaa vastaisuudessa EIB:n aktiivisemman osallistumiseen myös muihin strategisiin infrastruktuurihankkeisiin, mm. energetiikan alalla.

Turvallisuuden ongelmia käsitellen ei voi olla puhumatta strategisen vakauden säilyttämisen välttämättömyydestä. On syvästi virheellistä luulla että se on muka Venäjän ja Yhdysvaltojen asia eikä koske eurooppalaisia. Vuoden 1972 ABM-sopimuksen murtaminen voi hajottaa koko ydinaseriisuntaa koskevien sopimusten arkkitehtuurin sekä vahingoittaa korjaamattomasti levittämättömyyden järjestelyt. Tässä suhteessa ABM-sopimuksen kohtalo vaikuttaa kaikkien valtioiden turvallisuuteen, eikä viime vuorossa Euroopan turvallisuuteen.

Venäjän ehdottamien toimenpiteiden joukossa strategisen vakauden lujittamiseksi on aloite jonka tarkoituksena on ei-strategisen ohjustorjuntajärjestelmän kehittäminen Eurooppaa varten. Se hyvinkin voisi olla esimerkkinä siitä miten ohjustorjunnan kysymyksiä voitaisiin ratkaista kumppanimaiden teknologisten valmiusten yhdistämisen pohjalta ilman ABM-sopimuksen rikkomista. Perustelumme Euro-ohjustorjunnan kehittämiseksi ovat seuraavia.

Euro-ohjustorjunta ei ole ristiriidassa ABM-sopimuksen kirjaimen eikä hengen kanssa. Se mahtuu strategisen ja ei-strategisen ohjustorjunnan erottamista koskevien vuonna 1997 tehtyjen Venäjän ja Yhdysvaltojen välisten sovintojen puitteisiin.

Euro-ohjustorjunta ei ole suunniteltu valiokluubina eikä muiden maiden turvallisuuden vahingoittamiseksi. Tämä järjestelmä olisi tarkoitettu kaikille kiinnostuneille Euroopan valtioille. Samankaltaiset järjestelmä - ehdottomasti avoimet liittoutumattomat - voitaisiin tarpeen vaatiessa luoda muillakin maailman alueilla.

Euro-ohjustorjuntaa voitaisiin kehittää yhteisin toimin vapaaehtoisuuden pohjalla. Sen muodostaminen toteutettaisiin vaiheittain. Ensin voitaisiin suorittaa yhteinen arvio siitä onko todellisuudessa olemassa ohjusiskujen uhka eurooppalaisille maille. Sellaisen analyysin pohjalta kehitettäisiin arkkitehtuuria joka edistäisi taistelua ei-strategisia ballistisia ohjuksia vastaan; luotaisiin ja kehitettäisiin ohjustorjunnanjärjestelmät monikansallisten nopean reagoinnin joukkojen kaltaisten valmiusyksiköiden muodossa rauhanturvaajien, väestön ja yksittäisten kohteiden suojelemiseksi.

Mielestämme yhteinen osallistuminen Euro-ohjustorjunnan kehittämiseen voisi olla eräänä prioriteettina Venäjän ja Euroopan Unionin yhteistoiminnassa mahdollisten ulkouhkien torjumiseksi.

Kun kerran puhumme eurooppalaisista prosesseista, sanokaamme pari sanaa NATO:sta. Tänään meidän pitää miettiä sitä millaista turvallisuuden muotoa haluamme nähdä XXI. vuosisadalla 10-15 vuoden kuluttua. Nimenomaan siitä puhumme kumppaneillemme NATO:sta ja Euroopan Unionista. Euroopan valtioiden on yhdessä kehitettävä tai ainakin hahmoteltava yleiseurooppalaisen turvallisuuden rakentamisen keinoja. Sen pitäisi olla järjestelmä joka yhtä hyvin turvaisi kaikkien valtioiden turvallisuutta eikä edeltäisi erinäisten turvallisuustasojen olemassaoloa. Jos toisilla valtioilla olisi korkeampi turvallisuustaso ja toisilla matalampi me palaisimme jakolinjoille ja vastakkainasettelulle. Sen vuoksi meidän on ennen kaikkea ratkaistava tämä kysymys.

Koskien Venäjä-NATO -suhteita. NATO on luonnollisesti todellisuus Euroopan mantereella. Olisi vähintään kevytmielistä kieltää tätä. Tunnustaen se, Venäjän aikoinaan suostui Venäjän ja NATO:n välisen perusasiakirjan kehittämiseen. Siihen merkittiin tärkeitä suhteiden periaatteita sekä yleiseurooppalaisen turvallisuuden rakentamisen periaatteita. Niiden mukaan turvallisuuden on oltava yhteinen ja kaikenkattava, ilman jakolinjoja sekä koko Eurooppaa koskeva. Se on perusasiakirjaan kirjoitettu. Nimenomaan sellaisesta turvallisuudesta puhumme konkreettisia kysymyksiä käsitellessämme.

Nykyaikaisen eurooppalaisen todellisuuden suhteessa lähdemme siitä että Venäjän ja NATO:n yhteistyö on tärkeä elementti Euroopan turvallisuuden tulevan arkkitehtuurin rakentamisessa. Kuitenkin jos me todella haluamme rakentaa Euroopassa luotettavan turvallisuuden järjestelmän kaikille valtioille, niin kaikkien maiden on osallistuttava keskusteluun sen muodosta sekä sen kehittämiseen. Nimenomaan siitä näkökulmasta Venäjä käsittää yhteistyötään NATO:n kanssa.

Nyt puhukaamme NATO:n laajentumisesta. Perusasiakirjassa sanotaan että Venäjä ja Pohjois-Atlantin liitto ovat kumppaneita eikä vastustajia, eivätkä ne ole uhka toisilleen ja näiden on yhdessä rakennettava kaikenkattava turvallisuuden järjestelmä Euroopassa. Siinä yhteydessä herää kysymys johon kukaan ei valitettavasti vastaa. Miksi pitää laajentaa NATO:0a? Miksi NATO:n on laajennuttava - sehän on tietyssä historiallisessa vaiheessa muodostettu organisaatio? Herää myös kysymys maille jotka ovat liittyneet tai ilmoittavat valmiudestaan liittyä sotilasliittoon: miksi niiden on pakko liittyä tähän organisaatioon? Molempien puolten vastaus on aina sama: olemme suvereenisia valtioita ja oikeuteemme kuuluu tehdä valinnan jäsenyydestä kansainvälisessä järjestössä. Olemme tämän kanssa samaa mieltä. Se on todella niin. Venäjälle ei oikeastaan ole mitään veto-oikeutta tässä tilanteessa eikä se voi estää suvereenisen itsenäisen valtion suvereenista päätöstä. Kuitenkin joka valtio ja joka järjestö kantaa myös poliittista vastuuta omista toimistaan. Jos olemme kumppaneita eikä vastustajia niin kenellekään ei ole uhkaa. Siitä ei ole Venäjälle eikä NATO:lle eikä liittoutuman mahdollisille jäsenillekään. Taas esille tulee kysymys: miksi pitäisi tehdä jotakin mikä voi vaikeuttaa Euroopan turvallisuuden tulevan yleisarkkitehtuurin rakentamista? Miksi pitää tehdä askeleita jotka voisivat herättää epäluottamusta tai huolestuneisuutta? Missä on tänään sellaisten toimien tarpeellisuus?

Venäjän näkökanta NATO:n laajentumisesta pysyy ennallaan: se ei ole tie Euroopan yhteisen turvallisuusjärjestelmän luomisen suuntaan. Meidän kaikkiemme edessä olevat kysymykset on ratkaistava yhdessä ja ottaen huomioon kaikkien valtioiden mielipiteet huolimatta siitä kuuluvatko ne NATO:on tai eivät.

Lyhyesti venäläis-suomalaisista suhteista.

Me yhdymme Suomen Tasavallan Presidentti T. Halosen sanoihin, joka on todennut että meidän kahdenväliset suhteemme ovat nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin.

Venäjän johto on vakuuttunut, että venäläissuomalaiset yhteydet voivat olla mallina Venäjän suhteiden rakentamiseksi muiden eurooppalaisten maiden kanssa. Luulen, että monet tuoreet ideat kaupallisen ja taloudellisen yhteistoiminnan alalla tulevat koetuiksi nimenomaan suhteissamme Suomen kanssa luodakseen myönteinen esimerkki jonka pohjalta voittaisin edetä eteenpäin. Meillä on kaikki tähän tarvittava - hyvä yhteisymmärrys, luottamus, keskinäinen kunnioittaminen, intressien samansuuntaisuus.

Venäjällä suhtaudutaan varsin huomaavaisesti taloudellisen ja yhteiskunnallisen elämän järjestämistä koskeviin suomalaisiin kokemuksiin. Lienee riittävän sanoa, että Suomi on ainoa maa, jonka kokemusta myönteiseltä kannalta on mainittu Presidentti V.V. Putinin tämän vuoden puheessa Federaation Käräjissä.

Meidän maittemme välillä ylläpidetään poikkeuksellisen aktiivinen vuorokeskustelu korkeimmalla ja korkealla poliittisella tasolla. Syksyn alussa on odotettavissa Presidentti V.V. Putinin virallinen vierailu Suomeen. Yhteistyön tärkeäksi muodoksi tuli pääministerien, ulkoasian- sekä muiden ministerien säännöllisiä tapaamisia, parlamenttivaltuuskuntien vaihto. Hallitusten välinen taloudellisen yhteistyön komissio toimii tuloksellisesti. Äskettäin Helsingissä pidettiin sen määräaikainen täysistunto.

Meidän suhteittemme tärkeimmäksi piirteeksi tulivat suorat yhteydet alueiden, kuntien, yritysten, kansalaisjärjestöjen sekä ihmisten välillä. Tämän ansiosta venäläis-suomalainen yhteistyö on saanut arkipäiväisen luonteen, se otetaan vastaan luonnollisena ja itsestään selvänä asiana. Tämä on meidän maittemme tärkeä anti yhtenäisen Euroopan rakentamiseen.

Olisi tietenkin väärin sanoa, että venäläis-suomalaisilta suhteilta kokonaan puuttuvat ongelmat. Me emme asu italialaisen utopisti-kirjailijan Tomazo Kampanellan ihanteellisessa "Auringon kaupungissa". Mutta on periaatteellisen tärkeä, että esille tulevat kahdenväliset kysymykset ovat luonteeltaan käytännöllisiä, liittyvät yhteistyön syventämiseen ja niitä ratkaistaan yhdessä. Hyvä esimerkki on asiallinen vuoropuhelu venäläisen Primorsk öljysataman rakentamisen ja käytön ekologisista vaikutuksista. Tällainen vuorokeskustelu on tullut mahdolliseksi monesti kahden maan pääministerien välisen hyvän yhteisymmärryksen ja heidän avoimien kumppanuussuhteiden ansiosta.

Viime vuosina Euroopan Unionilla on yhä tärkeämpi rooli venäläissuomalaisessa yhteistyössä. Suomen EU-jäsenyys on avannut uudet näköalat kahdenvälisten yhteyksien kehittämiseksi, on vienyt ne ladultaan uudelle tasolle. Toisaalta suomalaisten EU:hun tuoma hyvää naapuruutta Venäjän kanssa koskeva pääoma, suomalainen Venäjän asiantuntemus ovat merkittävästi rikastuttaneet Venäjän ja Unionin kumppanuuden, myötävaikuttaneet sen strategisen luonteen vahvistamista. Se on heijastunut myös EU:n Venäjä-strategian laatimiseen ja pohjoisen ulottuvuuden politiikan kehittämiseen sekä energiavuorokeskusteluun luomiseen Venäjän ja EU:n välillä.

Tänään on mahdotonta erottaa meidän suhteet Suomen kanssa EU:n maana ja Venäjän läheisenä naapurina. Mutta samalla olisi perusteetonta arvella, että vastedes meidän täytyy hoitaa asioita ainoastaan Brysselin kautta. Kahdella naapurimaalla on aina paljon yhteistä. Konkreettinen esimerkki: kaikki EU-maat ovat valmiit yhteistyöhön Venäjän kanssa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, mutta Suomella on siihen käytännöllinen kiinnostus. Nimenomaan Suomi on ollut tällaisen yhteistyön aloittaja. Venäjällä vuorossaan on tarkoitus jatkossakin kehittää molemmille puolille edullista hyvän naapuruuden yhteistyötä Suomen kanssa sekä kahdenväliseltä pohjalta että kumppanuutta Unionin kanssa koskevan PCA-sopimuksen puitteissa.

Arvoisat kuulijat,

Vuosisatojen ja erityisesti vuosituhansien vaihto on aina vauhdikas ja vaikea, mutta samalla erittäin mielenkiintoinen aika. Meille kävi harvinainen kohtalo - elää ja työskennellä siinä aikana. Meidän ponnisteluista riippuu, millaiseksi tulee alkava XXI. vuosisata, millaiseksi kehittyy maailmaa ja Eurooppa. Venäläis-suomalainen hyvä naapuruus on kestänyt onnellisesti monet kokeet. Katsokaamme varmuudella tulevaisuuteen ja ohjatkaamme yhteisvoimin meidän yhteisen maanosan - Euroopan - hyvinvointiin ja kukoistukseen.

Maatamme hyvin tunteva Presidentti M. Koivisto äskettäin ilmestyneessä kirjassaan "Venäjän idea" kirjoittaa: "aineosia on olemassa siihen, että syntyy uudenlainen venäläinen yhteiskunta, joka takaa jäsenilleen hyvät elämisen ja toimeentulon edellytykset sekä rikkaan henkisen elämän". Luulen että tämän mahdollisuuden toteuttaminen on tärkeä koko Euroopan eikä ainoastaan Venäjän tulevaisuuden kannalta.

Epävirallinen suomennos