Contacts

Paasikivi-Seura ry.
Paasikivi-Samfundet rf.
Paasikivi Society

Arkadiankatu 23 B (5 krs.)
FI-00100 Helsinki
FINLAND

tel. +358 50 599 3252
Office hours 10:00-13:00

etunimi.sukunimi(@)
paasikivi-seura.fi

26.3.2002 Tero Varjoranta, johtaja, Säteilyturvakeskus: Radioaktiiviset aineet terrorismin välineenä

Tero Varjoranta, Säteilyturvakeskus
"Radioaktiiviset aineet terrorismin välineenä"
Paasikivi-seuran luento 26.3.2002

Terrorismi ei ole mikään yhtenäinen ilmiö, muttei kaoottinenkaan. Amerikkalaiset ovat identifioineet sille runsaat 190 erilaista määritelmää. Terroristitekoja tekevät erilaiset ryhmät ja organisaatiota, joilla on erilaisia kullekin ryhmälle ominaisia motiiveja, toimintatapoja, päätöksenteon mekanismeja sekä toimintapsykologioita. Läheskään kaikki terroristiryhmät eivät hyväksy massamurhaamista toimintansa välineenä, koska yhteiskunta kääntyisi niiden myötä pysyvästi ryhmiä ja niiden tavoitteita vastaan.

Poikkeuksen tekevät uskonnolliset ääriryhmät, joiden tavoitteena on luoda ja ylläpitää uskonnollisuuteen perustuva sosiaalinen ja poliittinen yhteiskunta. Toimintakenttänä on koko läntinen maalima, joka edustaa puhdasoppisuuden suurinta turmelijaa. Erityisesti amerikkalaisia nimitetään "ristiretkeläisiksi", joiden tunkeutumista ja vaikutusvaltaa vastaan käydään taistelua "elämästä ja kuolemasta". Massamurha on pääkeino: mitä enemmän pahuutta tuhotaan sen parempi. Tässä suhteessa ydinlaitokset eivät ole ryhmille kovin hyvä kohde: niihin iskeminen ei tuota valtavaa määrää välittömästi henkensä menettäneitä eikä myöhemmin syöpään sairastuvia lasketa. Ydinlaitoksin iskemisellä on sekundääristä symboliarvoa.

Ryhmien toiminnalle on tyypillistä se, etteivät ne ilmoita iskujen jälkeen ottavansa niistä vastuuta. Työtä ei tehdä mediaa tai otsikoita varten, vaan omalle jumalalle; "ilmoituksia ei tarvita; hän kyllä tietää".

Uskonnollisiin ääriryhmiin kuuluvista terroristiorganisaatioista merkittävimmät ovat Al Qaeda ja Aum Shinrikyo. Jälkimmäinen oli vastuussa Tokion metron sariinihyökkäyksestä vuonna 1995. Aumin tiedetään systemaattisesti pyrkineen hankkimaan kaikkia joukkotuhoasetyyppejä (kemiallisia, biologisia ja ydinaseita). Se oli mm. onnistunut rekrytoimaan tohtoritason kemistejä, mikrobiologeja ja ydinfyysikoita. Al Qaidan tilille taas kuuluvat syyskuun iskujen lisäksi hyökkäykset USA:n lähetystöihin Kenyassa ja Tansaniassa vuonna 1998 sekä amerikkalaista sotalaiva Colea vastaan vuonna 2000. Myös Al Qaidan tiedetään yrittäneen hankkia kaikkia joukkotuhoasetyyppejä, jo vuodesta 1993 lähtien.

Uhkakuva; mitä terroristit haluavat?

New Yorkin tuho aiheutettiin tavanomaisin "asein". Jos terroristeilla olisi joukkotuhoaseita, asiantuntijat ovat vakuuttuneita, että he niitä myös käyttäisivät. Suurin uhkakuva on se, että terroristit saavat hankituksi minkä tahansa tyyppisiä joukkotuhoaseita, niiden osia tai laitteita ja tieto-taitoa, kuinka joukkotuhoaseita voi itse valmistaa. Näihin päämääriin terroristit voivat päästä aseita ostamalla, varastamalla tai valmistamalla; mistä ikinä niitä helpoiten saavat.

Terroristeilla on globaalisti lukuisia ydinkohteita. Voidaan esimerkiksi todeta, että maailmassa on noin 30000 ydinasetta, 450000 kg erotettua plutoniumia (riittää runsaan 55000 ydinaseen valmistukseen IAEA:n käyttämän ns. merkittävän määrän perusteella), 1700000 kg korkeasti rikastettua uraania (riittää runsaan 65000 ydinaseen tekemiseen). Lisäksi tulee tuhansia ydinaseasiantuntijoita, joista monien heikot elinolosuhteet antavat huolenaiheen "aivovuodosta".

Sekundaarisempana riskinä pidetään ydinlaitosten sabotoimista tai tavanomaisista radioaktiivisista aineista valmistettuja ns. saastepommeja. Maailmassa on periaatteessa runsaasti tällaisiakin kohteita: 438 ydinvoimalaa, 651 tutkimusreaktoria, joista 284 on käytössä, 250 muuta ydinpolttoainekierron laitosta, joista 13 on jälleenkäsittelylaitoksia, 22 uraanin rikastuslaitosta, 10 MOX- eli uraanin ja plutoniumin sekaoksidipolttoaineen valmistuslaitosta ja 49 uraanipolttoaineen valmistuslaitosta. Lisänä on kymmeniä tuhansia radioaktiivisten aineiden suljettua lähteitä terveydenhuollon, teollisuuden ja maatalouden piirissä, sekä vuosittain globaalisti kuljetettavat noin 20 miljoonaa radioaktiivista pakkausta, joista Suomessa noin 20 000.

Ydinterrorismi voidaan torjua

Tärkeimpänä tavoitteena on estää, mieluiten pysyvästi, terroristeja varastamasta, ostamasta tai valmistamasta (ostamalla tarvittavia laitteita ja osaamista) joukkotuhoaseita mukaan lukien ydinaseet.

Seuraavana tavoitteena on estää sabotaasi. Ydinturvallisuuden kannalta tämä koskee ensisijaisesti laitoksia, joista iskun seurauksena voi vapautua merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita. Tällaisia laitoksia ovat ensisijaisesti käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitokset ja käytetyn ydinpolttoaineen suuret erillisvarastot. Seuraavaksi tärkein ryhmä ovat ydinvoimalaitokset. Uraanipolttoaineen valmistuslaitokset, konversiolaitokset ja uraanin rikastuslaitokset ovat vähempimerkityksellisiä kohteita.

Tavanomaisia radioaktiivisia aineita, ns. suljettuja lähteitä, on terveyden huollon, teollisuuden, tutkimuksen ja maatalouden käytössä globaalisti kymmeniä tuhansia. Tässä suhteessa ne voisivat olla terroristi-iskuihin houkuttelevia kohteita. Samoin ns. saastepommit, joissa tavanomainen radioaktiivinen aine räjäytettäisiin tavallisella räjähdysaineella niin, että radioaktiivisuus leviäisi laajalle alueelle kontaminaatiota levittäen. Tällaisista iskuista aiheutuvat radioaktiivisten aineiden päästöt eivät voisi johtaa moneenkaan ihmisen välittömään menehtymiseen, eivät siksi ole ylläesitettyyn viitaten terroristi-iskujen primäärikohteita. Symboliarvonsa takia iskujen mahdollisuutta ei voi kokonaan sulkea pois.

Joukkotuhoaseet pidettävä terroristien ulottumattomissa

Venäjän ydinase- ja muiden joukkotuhoaseiden arsenaalien, niiden raaka-ainearsenaalien sekä koko alan teollisuuden alasajoa tulee voimistaa, sekä vahvistaa joukkotuhoaseiden ja niiden materiaalien turvallisuutta ja valvontaa. Erityisinä ydinturvallisuuskohteina olisivat ydinaseiden, plutoniumin ja korkeasti rikastetun uraanin varastot sekä ydinaseasiantuntijat. Toimenpiteitä, joilla joukkotuhoaseasiantuntijat pysyvät Venäjällä eivätkä siirry terroristien tai niitä tukevien valtioiden palvelukseen tulisi voimistaa. Moskovan Kansainvälinen tiede- ja teknologia keskus ISTC ja sisarorganisaatio Kiovassa toimivat tätä tarkoitusta varten. Niiden toimintaa tulisi laajentaa ja tehostaa.

Tässä yhteydessä on hyvä mainita Ulkoministeriön rahoittamat ja STUK:n toimeenpanemat Venäjän, Baltian maiden, Ukrainan, IAEA:n ja Irakin valvonnan Action Teamin tukiohjelmat. Ennen Suomen liittymistä EU:iin Suomi oli ISTC:n täysivaltainen jäsen. Nykyään EC edustaa ISTC:ssä EU-maita, ja Suomen panos on toteutettu arvioimalla EC:lle ISTC:n projektiesityksiä ja osallistumalla nk. Foreign Collaborator-ominaisuudessa projekteihin.

On tärkeää varmistua, että kaikki ydinmateriaali pysyy tehokkaassa valvonnassa eikä mailla ole salaisia ydinohjelmia. Tämän ns. safeguards-valvonnan yleismaailmalliset sopimusjärjestelyt on Irakin sodan seurauksena modernisoitu hyvälle mallille (ns. Additional Protocol), mutta uuden järjestelmän käyttöönottoa ja toimeenpanoa tulisi huomattavasti tehostaa.

Ydinmateriaalien salakuljetusten torjuntaan tarvittavia järjestelyitä tulee globaalisti huomattavasti tehostaa. Painopiste on Venäjästä etelään nk. "-stan" maissa. Ydinaineiden salakuljetusten estämiseen tähtäävän rajavalvonnan tehostamisessa Suomi on toiminut esimerkillisesti. UM-STUK-tulli yhteistyönä rajamme on laitteistettu salakuljetuksia vastaan, ja omia, venäläisiä, Balttian maiden ja Ukrainan tullimiehiä sekä tulliakatemioiden opettajia on koulutettu STUK:ssa. Myös Baltiaan on asennettu valvontalaitteita tukiohjelman puitteissa.

Jokaisen maan, jolla on ydinaseita, ydinräjähteisiin kelpaavaa materiaalia, tai merkittäviä ydinlaitoksia, tulisi sitoutua korkea tasoiseen kansalliseen turva- ja valvontajärjestelmään. Tällä hetkellähän ei ole yleistä kansainvälistä velvoitetta suojella ydinmateriaaleja ja -laitoksia.

On myös hyvä todeta, että maamme ydinvoimalaitosten fyysisen suojaamisen suhteen toimenpiteisiin on ryhdytty.

Voidaanko Al Qaida tuhota pysyvästi?

Sota terrorismia vastaan on julkisuudessa kulminoitunut bin Ladenin löytämiseen ja kiinniottamiseen - elävänä tai ei. Mutta ei sota yhtä miestä kaipaa, sen tietävät hyvin tätäkin sotaa johtavat tahot. Al Qaedan kokoisen organisaation toiminta edellyttää päämajaa, verkoston komento- ja kontrollijärjestelmiä, harjoitus- ja koulutusleirejä, kommunikaatiojärjestelmää, mutkikkaan rahoitusjärjestelmän hallintaa, ehkä laboratorioitakin.

Afganistan tarjosi tunnetusti näihin hyvät, lähes ihanteelliset olosuhteet. Leireillä arvioidaan koulutetun runsaat 11000 terroristia, jotka ovat jakaantuneet runsaaseen 50 maahan. Olipa julkitulleiden tietojen mukaan organisaation käytössä jopa maan kansallinen lentoyhtiö resurssien ja viestin siirtelemiseen maasta muualle. Järjestön ihmisiä liikkui mm. lentoyhtiön henkilöstönä.

Järjestön sen toiminnan edellytysten hävittäminen ei ole yksinkertaista. Onhan kyse perimmiltään ääriaatteen hävittämisestä, jolle järjestö perustuu.

Kun järjestöllä ei ole paluuta Afgansitaniin, se etsii uutta kotipaikkaa, joka tarjoaisi mainittuja edellytyksiä toiminnan jatkumiselle. On käynnistynyt uusi kilpajuoksu, jossa USA:n johtama rintama pyrkii estämään näiden kotipaikkojen olemassa olon.

Tällaisiksi olosuhteiksi asiantuntijat leimaavat maan, jossa on heikko ja sekava valtionhallinto, ääriaatetta sympatisoiva paikallinen väestö ja mahdollisuus löytää erämaaolosuhteita. Vaikka Al Qaedalla on soluja tiettävästi yli 50 maassa, läheskään kaikki eivät tarjoa järjestön toiminnalle suotuisia olosuhteita. Asiantuntija-arvioissa katseet ovat tällä hetkellä kääntyneet mm. Pakistaniin, Somaliaan, Jemeniin, Sudaniin, Filippiineihin ja Irakiin.

Pakistanin johto on antanut merkittävää tukea terrorismin vastaiseen taisteluun ja vahvistanut Afganistanin vastaista rajaa mahdollisesti pakenevia Al Qaedalaisia vastaan. Mutta jos heitä pääsee valvotun rajan yli, pääosa pohjoisen paikallisesta pakistanilaisväestöstä on Talibaneihin ja Al Qaedaan myönteisesti suhtautuvia. Intian Parlamenttiin tehdyt iskut osoittavat kouriintuntuvasti, kuinka vaikeaa maan johdolle on herkässä ja tärkeässäkään tilanteessa terroristiryhmien valvominen ja kontrollointi.

Pakistanilla on ydinaseita, arviolta 20 - 60 kappaletta. Etenkin kun asiantuntija-arvioiden mukaan riskit Pakistanin sisäisille levottomuuksille ovat suuret, on tärkeää, ettei maahan muodostu sellaista hallintoa, joka voisi antaa ydinaseisiin liittyvää tukea Afganistanin Talibaneille tai Al Qaidalle. On myös tärkeää, minkä roolin maan armeija, jossa Talibanit nauttivat suurehkoa tukea, jatkossa ottaa.

Somaliassa ei ole todellista hallitusta eikä keskushallintoa, vaan maata johtavat kilpailevat sota- ja klaanipäälliköt. Maassa on sotilaallinen ryhmittymä, jolla on yhteyksiä Al Qaedaan. USA on käynyt maassa sotapäälliköiden ja Etiopian sotilasjohdon kanssa keskusteluita. USA myös partio maan rannikkoa tarkastaen sinne pyrkiviä aluksia Kuuban kriisin aikaisen saarron tapaan.

Jemen on usein mainittu bin Ladenin "esi-isien" maana, jonka vuoristoiset seudut ovat tunnetusti tarjonneet piilopaikkoja terroristeille sekä aiempien Afganistanista Neuvostoliiton sotatoimia paenneille ääri-islamilaisille. On esitetyt, että sekä maan hallinnossa että armeijassa on Al Qaidaan myötämielisesti suhtautuvaa ainesta. Täällä tehtiin vuonna 2000 myös isku USA:n sotalaiva Colea vastaan. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Jemenin hallinnon uusiyhteistyö terrorismia vastaan sotivan rintaman kanssa onkin tuottanut paljon tiedustelutietoa näytellen tärkeää osaa mm. Al Qaedan rahaa välittävien organisaatioiden lopettamisessa.

Ennen siirtymistään Afgansitaniin, bin Ladenin päämaja sijaitsi Sudanissa. USA pommitti aiemmin Sudanissa olevia Al Qaedan harjoitusleirejä risteilyohjuksin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Sudanin valtiojohto monitoroi tuolloinkin järjestön toimintaa, ja nyt näitä tiedostoja on luovutettu terrorismia vastaan taistelevalle liittoutumalle.

Al Qaedalla on väitetty olevan harjoitusleirejä Filippiinien tiheissä viidakoissa ja yhteistyötä Abu Sayyaf-järjestön kanssa. Tämän järjestön ja tunnettujen harjoitusleirien hävittämiseksi USA on aloittanut yhteistyön Filippiinien kanssa.

YK hävitti Irakista lähes kaiken löydetyn ydinaseohjelman, mutta laaja tieto-taito jäi. IAEA:n Action Team ei ole päässyt Irakiin kolmeen vuoteen suorittamaan ydinohjelman valvontaa. Uhkakuvana on Irakin, Talibanien ja Al Qaidan yhteistyö ydinalalla. Irakin valvonnan tukemista tulisi jatkaa, jopa voimistaa.