Contacts

Paasikivi-Seura ry.
Paasikivi-Samfundet rf.
Paasikivi Society

Kruunuvuorenkatu 4 (2 krs.)
FI-00160 Helsinki
FINLAND

tel. +358 50 599 3252
Office hours 10:00-13:00

etunimi.sukunimi(@)
paasikivi-seura.fi

31.5.2005 Timo Hellenberg, valt.tri.: Uuden turvallisuuden haasteet: Terrorismi, tsunami ja Suomi

Uuden turvallisuuden haasteet: Terrorismi, tsunami ja Suomi
Timo Hellenberg, valt.tri.
31.5.2005

Tapaninpäivänä 2003 olin luentomatkalla Teheranissa. Samaan aikaan iski Iranin Bamin historialliseen kaupunkiin 6.2 Richterin maanjäristys. 43.000 kuollutta. Suomi reagoi tapahtumaan lähettämällä paikalle SPR:n kenttäsairaalan ja kansainvälisen pelastuskomennuskunnan 24 miehen iskuryhmän.

Tapaninpäivä 2004. Indonesian maanjäristys. 9 Richteriä ja sitä seurannut Intian valtameren tsunami katastrofi. 300.000 kuollutta ja kadonnutta. Viranomaispäivystäjää lainaten suomalaisilla ei ollut hätää ja he odottivat evakuointia. Kun kriittiset 48 tuntia odotusta tuli täyteen, Helsingin Pelastuslaitoksen riskienhallintapäällikkö Simo Wecksten kehotti viranomaisia lähettämään Pelastuskomennuskunnan tuhoalueelle. Näin ei kuitenkaan toimittu, koska alueella ei kuulemma ollut tarjolla jälleenrakennustehtäviä.

Hyvät ystävät,

Vuosisatamme suurin megatrendi on sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kietoutuminen yhteen - kokonaisvaltaisen uuden turvallisuuden hahmottaminen. New Yorkin, Madridin ja Istanbulin terrori-iskut herättivät meidät vihdoin hahmottamaan uudenlaisen turvallisuuden. Aasian tsunami tuhon raskaat menetykset antavat aihetta odottaa poliittiselta johdoltamme rohkeaa aloitteellisuutta, ei reaktiivista virkamiestoimintaa.

Mitä on sitten uusi, kokonaisvaltainen turvallisuus? Mikä on Yksilön, yhteisön, yhteiskunnan vastuu? Mikä on sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden merkitys kansalliselle turvallisuudelle? Edellyttääkö se puolustuspolitiikkaa vai pelastustoimintaa, vai jotain siltä väliltä? Toimiiko se reaktiivisella hallintobyrokratialla vai aloitteellisella turvallisuuskulttuurilla?

Uudenlaisten tuhojen ja katastrofien määrällinen kasvu perustuu paitsi aiempaa tehokkaampaan tiedotukseen ja myös asutettujen alueiden laajentumiseen. Fyysinen elinympäristömme, väestöllinen rakenteemme ja infrastruktuurin keskinäisriippuvuuden kasvaessa tuhoista tulee aiempaa moniulotteisempia ja vaikeampia torjua; esim. kuivuuskaudet johtavat taisteluun raaka-aineista ja siten ääriliikkeiden syntyyn.

Tulevaisuudessamme häämöttää kolmenlaisia tuhojen kasvua ruokkivia tekijöitä. Kasvihuoneilmiö ruokkii luonnontuhojen syntyä, väestörakenteen ja elinkeinopohjan muutos johtaa laajoihin muuttoliikkeisiin, esimerkiksi riskipitoisten teollisuusalueiden kylkiin.

Elinympäristömme on myös usein rakennettu vain taloudellisten arvojen perusteella, esim. tsunamin tuhoamissa thaimaan bungaloweissa ei juurikaan huomioitu riskianalyysejä osana kestävää yhteiskuntasuunnittelua.

Itämeren alueella esiintyy kaikkia edellä mainittuja tekijöitä. Keskeinen riskitekijä liittyy meriliikenteen kasvuun. Suomenlahti, Merenkurkku ja saaristoalueet tarjoavat kapeiden laivaväylien osalta niin ympäristötuhoille kuin terrori-iskulle hedelmällisen kasvualustan.

Kuluvan vuoden loppuun Itämeren öljykuljetusten odotetaan nousevan 80 miljoonaan tonniin vuodessa, kaksinkertainen määrä 90-luvun lopun lukemista. Öljy- ja kemikaalikuljetusten odotetaan nousevan 160 miljoonaan tonniin vuoteen 2010 mennessä Venäjän Primorskin ja Vysotskin satamien myötä. Kuvaavaa on että pelkästään 2000-2001 Suomenlahdella tapahtui jo 119 meriliikenne onnettomuutta.

Uuden turvallisuuden haasteitamme ovat Aasian lintuinfluenssan kaltaiset rajat ylittävät tartuntatautiepidemiat, tietoverkkojen lamaantuminen, kansainvälisen rikollisuuden ja fundamentalististen ääriliikkeiden symbioosi, luonnon- ja teknologisten tuhojen nivoutuminen sekä ennakoimattomat ja laajat pakolaisliikkeet.

Uusi turvallisuus haastaakin Suomen perinteisen turvallisuuspoliittisen asemoinnin ja edellyttää käytettävissä olevien resurssien uudelleensuuntaamista.

Uudessa tilanteessa viisas kääntää uhat mahdollisuuksiksi - haaste - johon Suomen tulisi tarttua päivälleen vuoden kuluttua käynnistyvällä EU:n puheenjohtajuuskaudellaan.

Sisäinen turvallisuus

Suomea kohtaavia poikkeusoloja ovat virallisten määritelmien mukaan sodan uhka ja sisäiseen turvallisuuteen tai ns. homeland security toimintaan kohdistuvat tilanteet, kuten suuronnettomuus sekä maan rajojen ulkopuolella sattunut luonnonkatastrofi.

Sisäisellä turvallisuudella tarkoitetaan:

Laillisen oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaamista.

Yleistä järjestystä ja turvallisuutta, erityisenä haasteena terrorismi, paljastava tiedustelutoiminta.

Onnettomuus- ja tuhotilanteiden edellyttämää pelastustoimintaa

Rajavalvontaa, haasteena EU:n ulkoraja sekä luvattoman maahanmuuton torjunta

Tuoreessa Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteossa on omaksuttu turvallisuuden laaja ymmärtäminen ja sisäinen turvallisuus nähdään tämän laajan turvallisuuden eräänä osatekijänä. Samoin korostetaan viranomaisyhteistyötä ja pyritään kehittämään virka-apukäytäntöjä.

Vaikka sisäinen turvallisuus nähdään osana Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, puolustusvoimien roolia ei ole tästä näkökulmasta kuitenkaan yksityiskohtaisemmin tarkasteltu - tai haluttu tarkastella.

Suomalaisessa kriisipäätöksenteossa on viime vuosina ollut keskeisin muutostrendi presidenttikeskeisen vallankäytön siirtyminen valtioneuvostolle.

Olennainen piirre suomalaisessa kriisipäätöksenteossa on pyrkimys asioiden käsittelemiseen lukuisissa koordinaatioelimissä; TPAK (turvallisuus ja puolustusasiain komitea), TURJO, valmiuspäällikköfoorumi yms...

Tutkimusryhmämme on osoittanut että suomalaiset kriisipäätöksentekijät pääministeristä lähtien ovat perustaneet improvisoidusti erilaisia päätöksentekoryhmiä, perustellen tätä tilanteiden poikkeuksellisuudella.

Tämä on usein koettu sekaannusta aiheuttavana ilmiönä operatiivisella tasolla, kuten poliisin, pelastustoimen tai puolustusvoimien piirissä.
Toinen esille noussut seikka on, että valtioneuvostolla ei ole käytössään todellista johtokeskusta ei-sotilaallisia tai uudentyyppisiä kriisejä varten. Esimerkiksi 11. syyskuuta 2001 tilanteessa tiedotukseen käytettiin Säätytaloa. Tämän koettiin haittaavan merkittävästi kyseisen kriisin hallintaa.

Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus

Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja on monesti hämärä. Monet sisäisen turvallisuuden kriiseistä koskettavat tavalla tai toisella myös ulkosuhteita. Toisaalta terrorismin ja tsunamin kaltaiset uhat on huomioitava sisäisen turvallisuuden valmiussuunnitelmissa.

Paradoksaalisesti Suomen kielen sana "turvallisuus" vastaa englanninkielisiä vastineitaan safety and security - vaikka meillä ei ole yhdenmukaista turvallisuuskulttuuria eri hallintoviranomaisten välillä.

Muutos tähän saattaa tulla EU:n kautta jonka terminologiassa pelastustoiminta kääntyy laajemmaksi termiksi "civil protection" ja Naton kielenkäytössä "civil defence". Pelastusviranomaisten sijaan EU:n sisäistä turvallisuutta käsittelevissä kokouksissa istuukin usein myös sotilaita.

Esimerkiksi rajavalvonnan, suojelupoliisin ja pääesikunnan tiedustelutoiminnan integroinnissa sekä tiedustelumateriaalin riittävän aktiivisessa hyödyntämisessä ollaan edetty vasta viime vuosina.

Kiireellisissä katastrofitilanteissa pelastustoimen avun antamisesta ulkomaille vastaa sisäasiainministeriö. Kansainvälistä pelastustoimintaa esimerkiksi maanjäristysten yhteydessä ei kuitenkaan rinnasteta siviilikriisinhallintaan, vaikka kyse on samoista toimista ja joukoista; edellinen on pelastustoimen normaalia kansainvälistä katastrofiapua kun taas siviilikriisinhallinta liitetään sotilaallisten konfliktialueiden jälleenrakentamiseen ja avustamiseen.

Onkin aiheellista kysyä miksi siis SM ei saanut tai ottanut Aasian tsunamin hoitovastuuta ja miksi tässä tilanteessa noudatettiin siviilikriisinhallintaan viittaavaa toimintamenettelyä?

Siviilikriisinhallintalainsäädäntöä valmistellut työryhmä mainitsee pelastuspalveluyhteistyön "luonnon- ja muiden onnettomuuksien" yhteydessä olevan lähellä siviilikriisinhallintaa, mutta määrittelee tällaisen katastrofiavun humanitaariseksi avuksi erotuksena varsinaisesta siviilikriisinhallinnasta.

Erona on, että humanitaarinen apu on "välitöntä hätäapua, jonka antamisessa ulkopoliittinen harkinta ei ole niin merkittävässä osassa kuin siviilikriisinhallintatoimintaan osallistumisessa." Onko meillä aikaa ja varaa tällaiseen tulkintaviidakkoon hädän hetkellä. Mielestäni ei!

Puolustusvoimain rooli sisäisessä turvallisuudessa

Kylmän sodan loppuminen ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutos on luonut paineita uudistaa maanpuolustuksemme vastaamaan tämänpäivän realititeetteja. Toistaiseksi tämä on heijastunut perinteisen aluepuolustuksemme osittaisena uudelleen arvioimisena ja kasarmien sulkemisina.

Ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden kietoutuessa yhteen on syytä kysyä; pitäisikö Suomessakin perinteisen maanpuolustustehtävän ohella puolustusvoimilla olla aktiivisempi rooli ei-sotilaallisten uhkien torjunnassa?

Onko nykyinen järjestelmä toimiva ja tarkoituksenmukainen, vai pitäisikö puolustusvoimien roolia sisäisessä turvallisuudessa muuttaa tai kasvattaa?

Entä pitäisikö puolustusvoimien suuntautua enemmän kohti kotimaan turvallisuustarpeita ulkoisten uhkien sijaan tai ohella?

Tulisiko varuskuntien ja varusmiesten erikoistua koulutuksessa ainakin osaksi ei-sotilaallisiin uhkiin? Entä mikä olisi suunniteltavien maakuntajoukkojen rooli tästä näkökulmasta? Tai olisiko pikemminkin työministeriön alainen siviilipalvelujärjestelmä otollisempi tähän tehtävään kuten Saksassa THW?

Sotavoimien käyttö siviiliviranomaisten tukena liittyi aiemmin mellakoiden ja kapinoiden kukistamiseen. Esimerkiksi vuoden 1948 kommunistien vallankaappausuhan aikana puolustusvoimat olivat jo saappaat jalassa.

Toistaiseksi puolustushallinnon ja puolustusvoimien rooli sisäisen turvallisuuden relevanteilla alueilla on ollut avustava, eli puolustusvoimien voimavaroja on voitu käyttää esimerkiksi piiritystilanteissa poliisin tukena virka-apulainsäädännön mukaisesti.

Puolustusvoimain virka-apua on annettu vain kotimaassa. Puolustusvoimat voisi jatkossa kuitenkin antaa soveltuvaa virka-apua valmistauduttaessa kansainväliseen pelastustoimintaan.

Terrori-iskujen luonne Yhdysvalloissa nostivat kysymyksen puolustusvoimien roolista. Pitäisikö Suomen puolustusvoimien varautua ampumaan alas mahdollisia terroristikoneita tai muutoin torjumaan terrorismia?

Valtioneuvosto julkaisi lokakuussa 2001 toimenpideraportin jossa todetaan; "Suomeen ei kohdistu arvion mukaan kansainvälisen terrorismin uhkaa, eikä Suomea pidetä terrori-iskujen todennäköisenä tai ensisijaisena kohteena."

Tämä näkökulma perustuu rajoittuneeseen näkemykseen uudesta turvallisuusympäristöstämme sekä naiviin suhtautumiseen sellaisten ääriliikkeiden maailmankuvasta jotka iskevät siviileihin julkisuutta saadakseen. EU puheenjohtajuuskautemme 2006 ja kuluvan vuoden yleisurheilukisat tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden, isäntien kansallisuuksista riippumatta.

Toisaalta suomalaisiin kohdistuvat terrori-iskut ja uuden turvallisuuden haasteet eivät tarvitse tapahtua Suomen maaperällä kuten olemme kokeneet tsunamin ja syyskuun terrori-iskujen myötä. Riittää kun suomalaiset veronmaksajat ja yritykset ovat iskujen kohteena.

Siviilikriisinhallinnasta kokonaiskriisinhallintaan

Syy siihen ettei siviilikriisinhallintaa ole haluttu tiukasti määritellä johtuu siitä, että rajanveto siviilikriisinhallinnan ja erityisesti perinteiseen rauhanturvatoiminnan, kansainvälisen katastrofiavun tai humanitaarisen avun sekä kehitysyhteistyön välillä on jossain määrin vaikeaa. Vuoden 2004 siviilikriisinhallintatyöryhmän mietintö toteaa että "Yhtenä tavoitteena on kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja kriisinhallinnan työmuotojen täydentävyyden kehittäminen. Siviilikriisinhallintatoiminnan yksityiskohtaisella määrittelyllä voisi olla kielteisiä vaikutuksia tämän luonteiselle kehitykselle."

Siviilikriisinhallinta voidaan määritellä myös tarkastelemalla yksityiskohtaisemmin sen osa-alueita. Erään suhteellisen perusteellisen tutkimuksen mukaan ne ovat ennen kaikkea seuraavat:

yhteiskuntajärjestyksen palauttaminen

hallinnon ja demokratian kehittäminen

talouselämän tervehdyttäminen

sosiaali- ja terveydenhuollon elvyttäminen

kokonaisinfrastruktuurin tervehdyttäminen

sivistyslaitosjärjestelmän tervehdyttäminen

ulkosuhteiden luominen

väestönsuojelu

rajavalvonta ja tullitoiminta

pelastuspalvelu

pakolaiset ja evakot

Miksi sitten Suomi osallistuu kansainväliseen siviilikriisinhallintaan?

Suomen poliittinen eliitti suhtautuu myönteisesti ajatukseen, että juuri siviilikriisinhallinta olisi alue, johon Suomi panostaisi kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Näissäkin puitteissa voidaan erottaa erilaisia linjauksia sen suhteen, miksi Suomen pitäisi osallistua kansainväliseen siviilikriisinhallintaan.

Aiheesta käytävässä keskustelussa voidaan kuitenkin erottaa kaksi linjaa, joita voidaan kutsua esimerkiksi "lähialuelinjaksi" (Eurooppa) tai idealistisemmaksi "globaalilinjaksi".

Pyynnöt kansainvälisestä katastrofiavusta tulevat nykyisin joko EU:n, YK:n tai Naton kautta. Kullakin järjestöllä on oma järjestelmä tällaista toimintaa varten. EU:ssa järjestelmän nimi on pelastuspalvelun Yhteisömekanismi (Community Mechanism). Järjestelmät ovat merkittäviltä osittain päällekkäisiä, terminologia järjestökohtaista ja täysin selkeitä pelisääntöjä työnjaosta ei ole.

Yhteenveto

- > Suomen tulee nostaa Euroopan unionin, Yhdysvaltain ja Aasian maiden hallitustenvälisen yhteistyön tehostaminen luonnon- ja ihmisten aiheuttamien katastrofien torjumiseksi asialistalle EU puheenjohtajuuskaudellaan 2006.

- > Tavoitteeksi on asetettava strateginen kumppanuus EU:n, G8:n, YK:n, Global Fund:in, Maailmanpankin ja alueellisten foorumien välillä tulvien, maanjaristysten kuin pyorremyrskyjen kaltaisten luonnontuhojen, AIDSn Yhdysvalloilla tänä vuonna käytettävissään 3.2 miljardia USD hiv-ohjelmassaan), tuberkuloosin ja lintuinfluenssan kaltaisten epidemioiden ja ihmisten aiheuttamien öljytuhojen kaltaisten teknologisten onnettomuuksien ehkaisemiseksi.

- > Kokonaisvaltaisena tavoitteena tulee olla EU:n katastrofiavun ja kansainvälisen siviilikriisinhallintayhteistyön tehostaminen sekä avustustoimenpiteiden päällekäisyystoimintojen karsiminen tuhoalueilla.

- > Valtioneuvosto tulisi asettaa asiantuntijatyöryhmä asian valmistelemiseksi yhteistyössä YK:n kansainvälisen luonnontuhojen torjunnan strategian kanssa (International Strategy for Disaster Reduction)

Aloitteeni perusteet

Aasian luonnonkatastrofin aikaansaamat menetykset ja hätäavun koordinoinnin vaikeudet.

Yhdistyneiden Kansakuntien luonnontuhojen torjunnan vuosikymmenen (International Decade for Natural Disaster Reduction 1989-1999) perintö.

18-22.1.2005 Japanin Kobessa järjestettävän YK:n maailmankonferenssin "World Conference on Disaster Reduction (WCDR)" johtopäätökset.