Contacts

Paasikivi-Seura ry.
Paasikivi-Samfundet rf.
Paasikivi Society

Kruunuvuorenkatu 4 (2 krs.)
FI-00160 Helsinki
FINLAND

tel. +358 50 599 3252
Office hours 10:00-13:00

etunimi.sukunimi(@)
paasikivi-seura.fi

Paasikiviseura 23.2.2010

Paavo Arhinmäki

Muutokset puhuttaessa mahdollisia

Hyvät kuulijat,

Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä epävarmemmalta kuin vuosikymmeniin. Maailma kärsii talous-, ruoka-, turvallisuus- ja ekologisten kriisien johdosta. Kriisit eivät ole vain alueellisia, vaan ne koskettavat meitä kaikkia. Kriisit ovat lisäksi tiukasti kytköksissä toisiinsa.

Talouskriisistä käytetään nykyään nimitystä ”taantuma”, joka antaa lupauksen paremmasta tulevaisuudesta, toisin kuin talouskriisin historialliset nimitykset ”paniikki” ja ”lama”. Mutta onko meillä näköala paremmasta tulevaisuudesta, ja jos on, missä?

Kriisi tarkoittaa yllättävää epävarmuutta aiheuttavaa tilaa, joka estää tärkeiden pyrkimysten toteuttamisen. Kriisi tarkoittaa taitekohtaa, valintaa ja muutosta. Mitä meidän tulee valita? Voiko Suomi olla ohjaamassa maailmaa oikealle tielle kestävään tulevaisuuteen, ja onko edes mahdollista luoda kansallista menestystarinaa irrallaan globaalista kehityksestä?

Varmoja vastauksia ei ole kenelläkään. Kestävä tulevaisuuden rakentaminen vaatii kuitenkin tosiasioiden tunnustamista. Maailma on muuttunut rajusti, ja muutos on vain kiihtynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Edellisen vuosituhannen maailmanjärjestyksiin ei ole paluuta.

Lähivuosien trendinä on ollut puhua maailman moninapaistumisesta. Moninapaisuus on käytännössä näkynyt esimerkiksi erilaisten ”G-ryhmien” merkityksen kasvamisessa. YK on leimattu täysin tehottomaksi, ja asioita on haluttu päättää erilaisissa valtioiden välisissä puolivirallisissa kokoonpanoissa.

Hyvät kuulijat,

Vasemmistoliitolle on tärkeää pitää kiinni Yhdistyneistä Kansakunnista ja kansainvälisestä oikeudesta. Vahvimpien johdolla pakotettavat päätökset eri politiikan alueilla eivät voi tuoda kestäviä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. Haluamme vahvistaa YK:n asemaa.

Jos tahtoa löytyy, voidaan YK muuttaa tehokkaaksi ja toimintakykyiseksi toimijaksi. Se vaatii historiallisten erivapauksien purkamista ja vahvimman oikeuden kyseenalaistamista. Ei voida ajatella, että jos kansainvälistä oikeutta rikkovat suurvallat eivät halua alistua kansainvälisen yhteisön sääntöihin, pitäisi antaa periksi ja pelata niiden ehdoilla.

Kansainvälisen yhteisön rajoittunut kyky toimia erilaisten kriisien äärellä ei ole YK:n syytä, vaan sen jäsenmaiden. Usein näkee kommentteja, joiden mukaan päätöksiä voidaan tehokkaasti luoda vain pienessä joukossa. Mielestäni tämä on kuitenkin hyvin kyseenalaista, jos seuraa vaikkapa vaikutusvaltaisten G20-maiden toimintaa finanssikriisin jälkeen. Olemme saaneet kuulla paljon puhetta, mutta nähneet vähän tekoja.

On huomattava, että käytännössä kaikki monenvälinen toiminta on epäonnistunut tällä vuosituhannella. YK:n kriisinhallintaa tai ilmastonmuutoskonferensseja kritisoineet jättävät usein mainitsematta, että Maailman kauppajärjestön WTO:n talousneuvottelut ovat olleet umpikujassa koko vuosituhannen alun.

Rikkaat länsimaat ajavat yhä itsepäisesti vanhaa agendaansa talouden vapauttamisesta, aivan kuin niissä ei olisi huomattu sen aiheuttamaa maailmantalouden romahdusta. Samaan aikaan kun köyhiä maita pakotetaan yhä vain poistamaan kaupan esteitä länsimaisilta yrityksiltä, suojaavat rikkaat maat kaikin keinoin omia talouksiaan ja yrityksiään. Tässä Suomea voidaan pitää poikkeuksen: Meidän poliitikkomme ovat EU:n outolintuja, kun valtioneuvosto ei halua puuttua edes valtion omien yritysten toimintaan.

Ilman talouden vapauttamiseen ja hyvinvointivaltion alasajoon pyrkivän ”Washingtonin konsensuksen” kyseenalaistamista, ei tulla pääsemään eteenpäin sen kummemmin talouskriisin, ruokakriisien, kuin ilmastokriisinkään ratkaisussa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, joka oli jo lähes unohdettu, on noussut kriisin myötä uudelleen tärkeäksi lainottajaksi. Valitettavasti se näyttää yhä uskovan vanhaan oppiinsa, jonka mukaisesti se esimerkiksi vielä vuonna 2006 piti Islannin kansantalouden tulevaisuuden näkymiä loistavina, vaaran merkeistä huolimatta.

Vasemmistoliitossa haluamme, että protektionismin näennäisestä vastustamisesta siirrytään järjestelmään, joka mahdollistaa jokaisen talousalueen kestävän kehityksen niiden omista lähtökohdista. Kehitysmailla pitää olla oikeus suojella omaa talouttaan, ne ovat hyvin heikkoja rikkaiden maiden ja niistä operoivien suuryritysten edessä. On hyvä muistaa, että Suomikin vaurastui paitsi kansainvälisen kaupan, myös vahvan protektionismin ja sekatalousjärjestelmän avulla.

Hyvät kuulijat,

Edellinen talouden vapauttamisesta syntynyt tämän mittaluokan talouskriisi ratkesi lopulta vasta toiseen maailmansodan jälkeiseen talouden sääntelyn aloittamiseen. Globaalisti merkittävänä sääntelymekanismina voidaan pitää esimerkiksi Bretton Woods -järjestelmää, joka sittemmin valitettavasti tuhottiin.

Nyt tarvitaan oikeudenmukainen 2000-luvun versio Bretton Woodsista. Tarvitaan demokraattista hallintaa ylitse markkinoiden. Talouskriisejä seuraavat inhimilliset ja poliittiset kriisit ovat jo nyt olleet merkittäviä, eikä ole ollenkaan varmaa, olemmeko vielä nähneet suurinta romahdusta. Yksityisen velan luomaa talouskuplaa on nyt tilkitty julkisella velalla, eikä kukaan tiedä, mihin raju velkaantuminen loppuu. Suomikin velkaantuu, mutta kansainvälisessä vertailussa hyvin maltillisesti.

Tarvitsemme monenlaisia ylikansallisia talouden sääntelyn muotoja. Niillä alkaa olla jo kiire. Mitä kauemmin aikaa kuluu edellisestä romahduksesta, sen helpompi sen opit on unohtaa. Yhtenä merkittävimmistä vaatimuksista on yleinen rahoitusmarkkinavero, jolla paitsi estetään keinottelua ja tuodaan rahavirrat näkyviin, myös kerätään voimavaroja uuden vuosituhannen hyvinvointivaltioiden rakentamiseen.

Valitettavasti Suomi on ollut takarivissä, ja jopa jarruttajana uusista sääntelykeinoista käytävässä keskustelussa. Samaan aikaan kun G20 -maat ovat ainakin puheiden tasolla päättäneet toimia veroparatiiseja vastaan, on Suomi muuttamassa omaa lainsäädäntöään mahdollistamaan pimeää sijoittamista ja verojen kiertoa. Suomen tulee jatkossa pitää oma pesä puhtaana, jotta se voi uskottavasti vaatia muilta epäterveiden rakenteiden poistamista.

Hyvät kuulijat,

Maailmantaloudessa on monenlaista ristivetoa, joka aiheuttaa poliittista epävakautta ja erikoisia liittoumia. G7:n tilalla puhutaan jo Kiinan ja Yhdysvaltain G2 -järjestelmää. Näiden kahden valtion erikoislaatuisen symbioosin seuraukset kieltämättä ratkaisevat monin tavoin maailman tulevaisuuden.

Hiipuva supervalta Yhdysvallat elää velaksi nousevan supervallan Kiinan siivellä, eikä kumpikaan halua pilata välejään toiseen. Kärjistäen voisi todeta, että Kiina elää tuottamisesta ja Yhdysvallat kuluttamisesta. Vaikka tilanne on pidemmän päälle täysin kestämätön sekä taloudellisesti, sosiaalisesti että ekologisesti, yrittää kumpikin pitkittää väistämätöntä mahdollisimman kauan.

Jos dollari romahtaa, voi Yhdysvallat menettää ainutlaatuisen asemansa maailman johtavana maana, johon suuntautuu suurin virta maailman luonnonvaroista ja aivoista. Jos dollari romahtaa, romahtaa myös Kiinan suurin vientimarkkina.

Kiina myös nousi Japanin edelle Yhdysvaltain suurimmaksi luotottajaksi, joten sille

on syntynyt noidankehä, jossa sen on vaikeaa luopua Yhdysvaltain luotottamisesta. Se kuitenkin on jo aloittanut Yhdysvaltojen velkakirjojen myynnin, joten muutoksia voi olla luvassa. Jossain vaiheessa velat on kuitenkin maksettava, ja Yhdysvaltain kokonaisvelka on noussut jo käsittämättömään 55 000 miljardiin dollariin.

Kiinan ja Yhdysvaltain symbioosi ei ole ongelmallinen vain talouspoliittisesti. Paikalliset kiinalaiset ympäristöongelmat ovat vakavia, ja sosiaaliset ongelmatkin saattavat kärjistyä nopeasti. Kiinassa uskotaan, että talouden pitää kasvaa yli 8 % vuosittain, jotta maa välttäisi jättityöttömyyden. Tällainen kasvu on erittäin vaikeaa toteuttaa kestävästi. Voi myös olla, että kiinalaiset työntekijät haluavat oman osansa työnsä hedelmistä, autoritäärisen hallinnon kestävyyttä ei voida pitää ikuisena. Myös Kiinan ihmisoikeustilanteeseen on uskallettava puuttua maan taloudellisesta voimasta huolimatta.

Hyvät kuulijat,

Pahimpana globaalina uhkana on viime vuosina pidetty ilmastonmuutosta. Kööpenhaminan ilmastokokouksen surkea epäonnistuminen laitettiin usein Suomessakin joko kankean YK-prosessin syyksi tai sitten eräiden kehitysmaiden öykkäröinnin piikkiin. Joissain puheenvuoroissa syytettiin myös kansalaisjärjestöjen tuhansien edustajien vaikeuttaneen kokousta.

Todellinen syy ilmastokokouksen epäonnistumiseen ei kuitenkaan ollut 15 000 kokouspaikalle päästetyssä aktivistissa, Sudanin johtamassa kehitysmaaryhmässä, eikä edes rikkaiden maiden G20 -ryhmässä. Neuvottelut oli tuomittu epäonnistumaan jo edeltä, kun Kiinan ja Yhdysvaltain johtajat Hu Jintao ja Barack Obama päättivät ennen kokousta olla suostumatta sitoviin ja kunnianhimoisiin sopimuksiin.

Kiina on noussut jo maailman absoluuttisesti suurimmaksi ilmastopäästöjen aiheuttajaksi. Yhdysvallat on toisiksi suurin, ja suhteellisesti aivan omaa luokkaansa. Ilman näitä kahta ei voida saada aikaan todellista edistystä.

Näiden kahden on suostuttava muuttamaan ilmastopolitiikkaansa, ja se vaatii Euroopan unionilta tiukempaa otetta. Ei riitä että näytetään esimerkkiä, jos kukaan ei seuraa. Euroopalla on oltava rohkeutta käyttää koviakin diplomaattisia keinoja, mikäli se oikeasti haluaa vähentää globaaleja päästöjä. Jos kansainvälisesti sitovaan oikeudelliseen sopimukseen ei päästä, pitää Euroopan unionin harkita hiilitulleja ns. hiilivuodon tukkimiseksi.

Samaan aikaan pitää muistaa, että myöskään Eurooppa ei kuitenkaan ole taloudellisesti erityisen vahva. Jos Yhdysvaltojen kokonaisvelka on jättimäinen, on se sitä esimerkiksi myös Espanjassa tai Britanniassa. Italian ja Kreikan julkinen velka on jo yli vuotuisen bruttokansantuotteen. Euroon kohdistuu vakavia paineita, joidenkin mielestä koko yhteisvaluutan tulevaisuus on uhattuna. Tällaisessa tilanteessa vaaditaan poikkeuksellista rohkeutta päättäjiltä panostaa ilmastoon ja ympäristöön. Se on kuitenkin välttämätöntä. Jonkun on paitsi näytettävä tietä, myös saatava koko kansainvälinen yhteisö mukaan.

Brasilia on ollut ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun keulakuvia. Sen lupauksia on kuitenkin tarkasteltava kriittisesti. Maassa tuhotaan yhä sademetsiä valtavalla vauhdilla, eivätkä sademetsien tilalle tulevat yhden kasvilajikkeen jättiplantaasit paranna tilannetta, vaikka niissä tuotetaan hyvältä kuulostavia biopolttoaineita ja ruokaa.

Brasilia on yksi niistä maista, jotka voivat pelata kaksilla korteilla. Samaan aikaan kun se istuu rikkaiden G20 -kokouksissa päättämässä maailman tulevaisuudesta, se istuu myös köyhien oman G20 -joukon kokouksissa. Brasilia on nouseva alueellinen mahti, joka työntää myös halpaa ylijäämäänsä köyhiin maihin sekoittaen niiden talouden.

Latinalaisessa Amerikassa on muutenkin nähty suuria muutoksia. Yhdysvallat ei ole enää pystynyt hallitsemaan mannerta, vaan johtoon on noussut vasemmistolaisia hallituksia aina maltillisista sosiaaliliberaaleista, radikaaleihin ja patrioottisiin voimiin.

Etelä-Amerikassa on myös pyritty eroon riippuvuudesta pohjoisen rahoittajiin, kuten IMF:ään, perustamalla seitsemän valtion etelän pankki. Myös Itä-Aasiassa valtiot ovat sopineet keskenään keskuspankkiyhteistyöstä.

Hyvät kuulijat,

Euroopan unionista ei taida olla supervallaksi, mutta se ei tarkoita, etteikö sillä voisi olla ratkaiseva rooli kansainvälisessä politiikassa. Vasemmistoliitto toivoo EU:lta vahvaa roolia YK:n ja kansainvälisen kriisinhallinnan uudistamisessa. Suomessa käytävä keskustelu YK:n tulevaisuuden roolista on typistynyt keskusteluksi Nato-jäsenyydestä.

Suomessa käytävä Nato-keskustelu on jumiutunut paikoilleen. Natosta puhutaan jonkinlaisena modernina ”turvallisuusagenttina”, vaikka todellisuudessa se on menneen maailman rakenne, joka luonnollisesti yrittää tehdä itsestään tarpeellisen. Nato on edelleen ensisijassa rikkaiden länsimaiden sotilasliitto.

Nato halutaan esittää suomalaisessa keskustelussa myös demokratiaa ja ihmisoikeuksia edistävänä liittoutumana. Nämä puheet ovat aika onttoja, kun sotilasliiton yksi jäsenmaista on Turkki, jossa oikeusvaltioperiaatteet eivät toteudu, demokratia ei ole kovin toimivaa ja maa syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin. Toivomme kuitenkin, että Turkin jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa edistäisivät näitä arvoja maassa.

Vasemmistoliitto vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Suomen pitää säilyä sotilaallisesti liittoutumattomana maana, joka voi olla aito puolueeton sovittelija kriisitilanteissa. On hyvä asia, että EU:sta löytyy Suomen, Ruotsin, Itävallan ja Irlannin kaltaisia sotilasliittoon kuulumattomia maita. Itse asiassa sotilasliitoista pitäisi luopua ja haluamme luoda Naton tilalle kansainvälisoikeudellisesti kestävää yhteistyötä.

Hyvät kuulijat,

Naton ja sitä johtavan Yhdysvaltojen sotilaallinen ylivoima on kiistämätöntä. Maailman sotilasmenoista puolet käytetään Yhdysvalloissa. Kun laskee sen liittolaiset mukaan, on osuus sotilasmenoista peräti noin 80 prosenttia.

Hurjasta ylivoimastaan huolimatta Yhdysvallat ei ole onnistunut Afganistanissa. Olisi jo vihdoin uskottava, että kestävää rauhaa ei voi rakentaa nykyisin keinoin. Kylmän sodan vaihtuminen terrorismin vastaiseksi sodaksi on masentavaa.

Kun toisaalla pelätään itsemurhaterroristien iskuja, pelätään toisaalla miehittämättömien liidokkien iskuja. Siviileille ne näyttävät terrorismilta yhtä kaikki. Viimeksi eilen saimme lukea valitettavia uutisia kymmenien siviilien kuolemasta Naton ilmaiskussa Afganistanissa. Ne nostavat vihaa ja ääriliikkeiden valtaa, ilman näkyä paremmasta tulevaisuudesta.

Vasemmistoliitto haluaa voimakkaasti puolustaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja naisten oikeuksia kaikkialla maailmassa, ei vähiten Afganistanissa. Viikko viikolta tulee kyseenalaisemmaksi, voidaanko näitä arvoja puolustaa osallistumalla Afganistanin sisällissotaan. Hollannissa tuskin on luovuttu ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamisesta, vaikka maa vetäytyy Afganistanista.

Vasemmistoliitto ei hyväksy suomalaisten lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin vaan haluamme muuttaa sotilasoperaation siviilioperaatioksi.

Hyvät kuulijat,

Euroopan unionille Venäjä-politiikka on yksi suuri haaste. Suomen pitää olla aktiivinen EU:n Venäjä-politiikassa, mutta samaan aikaan huolehtia myös kahdenkeskeisistä suhteistaan Venäjään.

Venäjän painoarvo maailmalla näyttää muutenkin olevan laskussa. Kiinan painoarvo taas on talouden takia nousussa, joten merkittäväksi tekijäksi voi muodostua G20:n asemasta aikaisemmin mainitsemani Kiinan ja Yhdysvaltojen G2, jossa Euroopalla ja Venäjällä ei ole sanan sijaa.

Vaikka Venäjä ei olekaan enää entisen kaltainen suurvalta, ei Euroopan unionin pidä väheksyä sitä. EU:n suunnalta pitäisi nyt tulla rohkeita avauksia, joissa pyritään edistämään eurooppalaista yhdentymistä myös Venäjän suuntaan. Samalla voitaisiin keskustella demokratiaan ja sananvapauteen liittyvien ongelmien ratkaisemisesta.

Hyvät kuulijat,

Kansainvälisen tilanteen pohtimisesta haluan lopuksi siirtyä kotimaiseen keskusteluun asevelvollisuudesta, joka on virinnyt viimeisen parin viikon aikana.

Nykyisen asevelvollisuuden ongelma on muiden muassa se, että sukupuolet ovat eriarvoisessa asemassa. Myös aseistakieltäytyjien asema on epäselvä ja siviilipalveluksen soveltamisessa on ongelmia.

Toisaalta voidaan kysyä kuinka hyvin nykyinen varusmiesarmeija soveltuu muuttuvaan turvallisuusympäristöön. Sotilaallisen uhan sijaan Suomen pitäisi valmistautua esimerkiksi ympäristökatastrofeihin, suuronnettomuuksiin tai tietoverkkoihin kohdistuviin hyökkäyksiin.

Asepalvelus lykkää merkittävästi opintojen tai työelämän aloittamista. Varusmies- ja siviilipalvelukseen käytetty työaika on pois muusta työajasta.

Näihin haasteisiin pitäisi tulevaisuudessa pystyä vastaamaan.

Sosiaalidemokraatit nostivat viime viikolla keskusteluun molemmille sukupuolille yhteistä palvelusvelvollisuutta. Käytännössä tämä merkitsisi pakkotyön kaltaisen pakkopalveluksen laajentamista myös naisille. Ajatus siitä, että sukupuolten välistä tasa-arvoa parannettaisiin huonontamalla niiden tilannetta, joilla on asiat paremmin, on takaperoinen.

Tämä pakkopalveluksen vaatimus SDP:n suusta on yllättävä ja hämmentävä: eikö sosialidemokraattiseen ajatteluun enää kuulu vanha vaatimus oikeudenmukaisesta työpalkasta? Firmoille ei varmaankaan olisi ongelma keksiä töitä näille ilmaisille pakkotyöläisille.

Pakkoa ei mielestäni missään tapauksessa tule laajentaa maanpuolustuksesta muuhun yhteiskuntaan ja työelämään. Ja kaiken lisäksi esitys ei edistä asevelvollisuuden ongelmien ratkaisua.

Hyvät kuulijat,

Vasemmistoliiton piirissä on pohdittu uutta suuntaa koko asevelvollisuusjärjestelmän nykyaikaistamiseksi. Saadaksemme keskusteluun lisää elementtejä, olemme hahmotelleet uutta vaihtoehtoa: dynaamisen maanpuolustuksen mallia, jonka keskeisinä uusina rakenteina voisivat olla valmiusvelvollisuus ja valmiusreservi. Malli tulee varmasti herättämään keskustelua myös Vasemmistoliiton sisällä.

Asepalvelus, valmiusreservi ja siviilireservi ovat ne kolme elementtiä, jotka luovat rungon uudelle, dynaamisen maanpuolustuksen mallille. Se on nykyaikainen malli, jolla voidaan vastata nopealla aikataululla monenlaisiin uhkiin.

Malli korvaisi nykymuotoisen asevelvollisuuden ja siviilipalveluksen sekä poistaisi nykyjärjestelmän keskeiset ongelmat. Malliin sisältyvä valmiusvelvollisuus ja valmiusreservi säilyttävät yhteyden kansalaisyhteiskunnan ja puolustusvoimien välillä.

Sotilaallisessa mielessä dynaamisen maanpuolustuksen mallilla tarkoitetaan järjestelmää, jossa koulutettua reserviläisarmeijaa voidaan tarvittaessa täydentää nopeasti koulutettavalla valmiusreservillä.

Valmiusreserviin kuuluvat sotilaat koulutettaisiin tehtäviinsä vasta kriisin uhatessa ja eduskunnan päätöksellä. Mallissamme asepalvelukseen valittaisiin noin kaksi- kolmekymmentä prosenttia miesikäluokasta.

Hakeutuminen koulutukseen olisi avointa niin miehille kuin naisillekin. Koulutettu reserviläisarmeija olisi mallissa suuruudeltaan n. 160 000 henkeä. Valtaosa mies- ja naisikäluokista sijoittuisi mallissa luotavaan valmiusreserviin sotilas- ja siviilitehtäviin.  

Sotilaallinen valmiusreservi voitaisiin kriisin uhatessa kouluttaa sotilastehtäviin kolmen kuukauden tehokoulutuksella. Tämä kaksinkertaistaisi kriisin uhatessa armeijan miesvahvuuden. Valmiusvelvollinen siviilireservi puolestaan toimisi siviilihallinnon alaisuudessa ja täydentäisi yhteiskunnan kriisivalmiutta.

Siviilireservin johtajat ja kouluttajat koulutettaisiin siviilioppilaitoksissa osana eri alojen koulutusohjelmia. Siviilireservi voitaisiin ottaa käyttöön nopeasti laajan kriisin uhatessa. Siviilireserviä voitaisiin kouluttaa esimerkiksi pandemian, luonnonkatastrofin tai suuronnettomuuden varalle.

Mallissamme nykymuotoinen siviilipalvelus lakkautettaisiin. Pääosan siitä korvaa siviilireservi, jolla on määrätyt ja mielekkäät tehtävät. Ilman sodan ajan tehtäviä jäisi soveltuvuusarvioinnin jälkeen muutamia tuhansia ihmisiä vuodessa. Totaalikieltäytymisestä ei näin ollen enää rangaistaisi.

Malli antaa saman valinnanvapauden miehille ja naisille. On kuitenkin luultavaa, että suuri valtaosa sotilaskoulutukseen hakeutuvista sekä sotilaallisesta valmiusreservistä olisi miehiä. Siviilireservissä sukupuolijakauma olisi tasaisempi.

Tavoitteenamme on kustannusneutraali maanpuolustuksen uudistaminen. Malli ei edellytä puolustusmäärärahojen radikaalia pienentämistä vaan se merkitsee nykyaikaisempaa suuntaa maanpuolustukseen ja asevelvollisuuteen.

Mallissa lisäkustannuksia aiheuttaa mm. kutsuntojen laajentaminen koskemaan myös naisia. Toisaalta koulutettavien pienempi määrä tuo säästöjä, jotka mahdollistavat päivärahojen tuntuvan korottamisen.

Koko kansantalous hyötyy merkittävästi kun joka vuosi parikymmentä tuhatta nuorta voi aloittaa työelämän tai opinnot vuotta tai jopa kahta vuotta aikaisemmin kuin nykyään.

Asepalveluksen yhdenmukaistaminen siviilin koulutusohjelmien kanssa lisää asepalveluksen mielekkyyttä, antaa valmiuksia siviilielämään ja karsii koulutuksen päällekkäisyyksiä. Koulutusta voitaisiin yhdenmukaistaa muun muassa autonkuljettajien, lentäjien, poliisin, pelastusalan sekä terveydenhoidon koulutusohjelmien kanssa. Esimerkiksi armeijassa saatu lääkintämies- tai pelastuskoulutus voisi vastaavasti lyhentää siviilipuolella saatavaa ammattikoulutusta.

Hyvät kuulijat,

Kyseessä ei ole Vasemmistoliiton lukkoon lyöty kanta vaan keskustelunavaus asevelvollisuudesta. Toivottavasti tämä tuo kokonaan uusia elementtejä keskusteluun.

Kiitos kiinnostuksestanne. On keskustelun aika.